Oppimisympäristöjen ja -yhteisöjen joustavuus ja muunneltavuus

Vastatakseen työ- ja muun elämän tarpeisiin koulun on jatkuvasti kehityttävä. Tällä hetkellä yhtenä vaatimuksena on sen toimintakulttuurin ja oppimistilojen muutos, esimerkiksi oppilaan tuen muotojen ja erityskasvatuksen kehittymisen (Kuuskorpi 2012, 104) sekä informaation määrän kasvun ja eri teknologisten laitteiden kehityksen (Korhonen 2019) vuoksi. Luokat eivät ole enää pelkkiä opettajan yksinpuhelun paikkoja, vaan erilaisten opetusratkaisujen kautta ne voisivat olla paljon enemmän, jos oppimistilat ja -ympäristö sen sallisivat. Yksipuoliset tila-, kaluste- ja laiteratkaisut, joita usein perinteisissä luokkatiloissa näkee, eivät kuitenkaan anna opettajille ja oppilaille tarpeeksi mahdollisuuksia hyödyntää uusia opetuksen ja oppimisen menetelmiä (Kuuskorpi 2012, 3), vaan heidän odotetaan sopeutuvan näihin annettuihin ja usein jäykkiin tilaratkaisuihin oppilasryhmien tarpeiden samalla kuitenkin monipuolistuessa (Kuuskorpi 2012, 107). Mietittäessä siis oppimisympäristöjä tulevaisuutta varten, täytyy päästä pois perinteisten luokkaympäristöjen ajatuksesta, ainakin osittain. Voisiko tällaisesta uudenlaisesta oppimisympäristöstä KAKS10 56, johon pääsimme tämän kurssin aikana tutustumaan, olla yksi hyvä esimerkki?  

Erityisesti tilojen joustavuuden ja muunneltavuuden lisääminen on keskeisessä asemassa mietittäessä oppimisympäristöjä, joiden halutaan täyttävän tulevaisuuden tarpeet (Kuuskorpi 2012, 106). Nämä asiat näkyivätkin aika hyvin käydessämme Tampereen yliopiston normaalikoulun KAKS10 56 oppimistilassa, joka on fyysisesti luotu toimimaan monipuolisena ja joustavana oppimisympäristönä. KAKS10 56 oli tilava, valoisa, monipuolinen ja joustava, sillä siellä oli yhteinen vapaampi tila esimerkiksi toiminnallisemmalle työskentelylle, työpöytiä tavallisempaan koulukäyttöön sekä pienempi luokkahuone, jonka oven sai halutessa kiinni. Lisäksi KAKS10 56:ssa yhteisopettajuuden sovellusta harjoittavat opettajat olivat itse saaneet suurimmaksi osaksi suunnitella tilan kalustuksen ja ilmeen. Ideaalissa opetustilassa korostuvatkin erityisesti esimerkiksi monimuotoisuus, tilavuus sekä esteettiset ja äänimaailmaan liittyvät tekijät (ks. Happonen 1998). Normaalissa tilanteessa kouluilla kuitenkin on harvoin resursseja muokata luokkia niin, että ne täyttäisivät kaikki nämä tekijät. Tästä syystä onkin hyvin tärkeää, että erityisesti uusia kouluja rakennettaessa, esimerkiksi vanhojen homeisten koulujen tilalle, koulujen oppimisympäristöjen suunnitteluun käytetään tarpeeksi aikaa ja vaivaa hyödyntäen tässä apuna myös tutkimustietoa.  

Muuttuvan fyysisen oppimisympäristön lisäksi myös sosiaaliseen ulottuvuuteen on tullut muutoksia erityisesti yhteisopettajuuden lisääntymisen myötä. Kun kaksi opettajaa työskentelee yhdessä, on mahdollista esimerkiksi rikastuttaa yhdessä molempien käyttämiä opetusmenetelmiä ja -tapoja, antaa oppilaille mallia sosiaalisesta yhteistyöstä ja kehittää yleistä avoimuutta (Pulkkinen & Rytivaara 2015, 7–8). Nämä asiat tulivat esille myös KAKS10 56 opettajien pitämällä luennolla, vaikkakin he kokivat, että heidän opetusmallinsa ei ollut aivan yhtenevä yhteisopettajuuden mallin kanssa ja että käsite pariopettajuusmalli kuvasi heidän toimintaansa vielä paremmin (ks. Horila & Tammi 2019). Ylipäätään oppimisympäristöjen muuttuminen vaikuttaa hyvin laajasti koulujen toimintakulttuureihin. Tällä hetkellä vielä toki hyvin hitaasti, mutta uudenlaisia oppimisympäristöjä sisältäviä kouluja on jo olemassa. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin nämä lopulta palvelevat opettajia, oppilaita ja oppimista.  

Tytti: Kouluihin on nykyään syntynyt uusia oppimisympäristöjä vastaamaan uusiin tarpeisiin, mutta juuri näiden erilaisten oppimisympäristöjen, kuten KAKS10 56n, toimivuudesta on vielä vähän tutkimustietoa. KAKS10 56n kohdalla aloin ajattelemaan esimerkiksi oppilaiden sopeutumista tällaiseen uuteen oppimisympäristöön. Thomas Eriksonin (2019) Idiootit ympärilläni -kirjan mukaan suurin osa ihmisistä on käyttäytymismalliltaan vihreitä eli he esimerkiksi ahdistuvat muutoksista ja hakevat turvallisuutta. Miten tällaiset oppilaat suhtautuvat luokan ja mahdollisesti koko koulun uuteen muuttuvaan toimintakulttuuriin? Ahdistuvatko he vain liikaa vai onko tämä mahdollisuus auttaa heitä kehittämään ”heikkouksiaan” ja sopeutumaan paremmin yhteiskuntaan, jossa muutos vaikuttaisi olevan ainoa pysyvä asia? Minkälaisia hyötyjä ja haasteita te näette uusien joustavien oppimisympäristöjen ja -tilojen tuovan esimerkiksi opettajille, oppilaille tai koko koulun toimintakulttuurille? 

Viivi: Normaalikoulun vierailun jälkeen jäin pohtimaan hyvin samankaltaisia asioita kuin sinä, Tytti. KAKS10 oli kaikkine laitteineen ja mahtavine tilaratkaisuineen upean, jopa utopistisen näköinen oppimisympäristö. Itse jäin pohtimaan etenkin erityistä tukea vaativien oppilaiden asemaa ja suhtautumista tämänkaltaiseen luokkatilaan. Vaikka KAKS10:ssa onkin paljon tilaa liikkua, oppilailta näytti puuttuvan varsinainen oma tila. Esimerkiksi oppilaalle, jolla on keskittymisvaikeuksia, oma pulpetti saattaa toimia hyvin tärkeänä omana turvapaikkana. Vaikka joustavuus osana tulevaisuuden luokkatiloja onkin merkityksellistä, tulee muistaa huomioida erilaisten oppilaiden tarpeet: joillekin rutiinit tai muut selkeät fyysiset tai sosiaaliset rajaukset ovat ehto toimivalle oppimisprosessille.  

Nea: Olen samaa mieltä Viivin kanssa siitä, että vaikka KAKS10:ssa oli käytössä paljon uusinta teknologiaa ja luokkatila oli suunniteltu aivan omanlaisekseen, täysin ns. normaalista luokasta poikkeavaksi, ei tämän kaltainen oppimisympäristö kuitenkaan sovellu kaikille oppilaille. KAKS10 on ajatuksena todella hieno ja moderni, mutta on kuitenkin muistettava, että luokka on täynnä erilaisia oppijoita - mikä sopii toiselle, ei toiselle sovi lainkaan. Mielestäni tämä asia on tärkeää ottaa huomioon uudenlaisia oppimisympäristöjä rakennettaessa. Mielestäni erilaisia oppimisympäristöjä tulisi vaihdella jopa yhden koulupäivän aikana, jolloin jokainen oppilas pääsisi työskentelemään omalle oppimiselleen mielekkäällä tavalla. 

Aino: Hyvin samoilla linjoilla olin minäkin ajatuksissani KAKS10:ssa vierailun jälkeen. Ehkä näiden pohdintojen pohjalta voitaisiin ajatella, että opetustilojen muunneltavuus olisi tärkeämpää kuin esimerkiksi se kaikista uusin teknologia ja hienot huonekaluratkaisut. Mahdollisimman helpon muunneltavuuden myötä luokassa voitaisiin luoda erilaisia tiloja tarpeen mukaan. Tilojen tulisi olla joustavasti muunneltavissa opetusmenetelmien ja opettajan tarpeiden mukaan, mutta myös oppilaiden tarpeiden mukaan niin, että jokaiselle oppilaalle tarjottaisiin rauhaa työskennellä sekä mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen vertaisten kanssa sopivassa suhteessa. Tämä on paljon vaadittu opetustilalta, enkä ainakaan itse heti osaa ratkaista kysymystä siitä, millainen tämänkaltainen opetustila sitten todellisuudessa olisi. Ainakin luokka- ja varastotilaa tarvittaisiin runsaasti. Lisäksi opettajan näkökulmasta jatkuvasti muunneltavat opetustilat saattavat tuottaa lisätyötä, kun luokka on kirjaimellisesti rakennettava aina uudelleen paikalleen. Ehkä nuo Nean mainitsevat koulurakennuksen sisällä olevat erilaiset oppimisympäristöt ja niiden vaihteleva hyödyntäminen koulupäivän aikana voisivat olla ratkaisu.  

Mari: Hyvin samoja ajatuksia olen pyöritellyt päässäni kuin te. Kuten Tyttikin toi esille, koulujen oppimistilat ovat muutoksen edessä. Siinä missä entiset oppimisympäristöt ovat perustuneet formaaliin oppimiseen täytyy tulevaisuudessa huomioida entistä vahvemmin myös informaali oppiminen. Tämän lisäksi tiloissa tulee ottaa huomioon fyysisyyden lisäksi virtuaalisuus, joka on yhä enenevissä määrin osa koulujen arkipäivää. (Staffans 2011). Lopulta erilaisten oppimisympäristöjen kehittämisessä tulisi kuitenkin ottaa huomioon pedagogiikka ja se, miten opetus ja oppiminen toteutetaan niin fyysisissä kuin virtuaalisissa tiloissa. Tässäkään tapauksessa ei siis kannata mennä uutuudenviehätyksen perässä ja rakentaa oppimistiloja vain teknologioiden tai tyylikkyyden perässä. Kuten Viivi, Nea ja Aino ovat jo tuoneet esiin, niillä on vaikutuksia sekä oppilaisiin että opettajiin.  

Lähteet   

Happonen, H. 1998. Fyysisten erityisopetusympäristöjen historiallinen, typologinen ja arvioitu tila Suomessa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 40. Joensuu: Joensuun yliopisto. 

Horila, M. & Tammi, T. 2019. Oppimista tukevat tilat ja yhteisopettajuus. Luento 18.1.2019. Tampereen yliopisto, Normaalikoulu.

Korhonen, V. 2019. Digi- ja informaatioajan haasteet ja opetusta ja oppimista koskevat käsitykset. Luento 15.1.2019. Tampereen yliopisto. 

Kuuskorpi, M. 2012. Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila. Turku: Painosalama Oy. 

Pulkkinen, J. & Rytivaara, A. 2015. Yhteisopetuksen käsikirja. Helsinki: Grano Oy. 

Staffans, A. 2011. Koulut oppimisen ympäristöinä. Aalto-yliopisto, Artikketehtuurin laitos. http://innoschool.tkk.fi/framet/InnoSchool_kutsuseminaari_kalvot_Staffans.pdf